Nostalgiasta ja Hiacen sivuovista

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Atena, 2016

208 s.

Ensisilmäys kirjan lehdille osoittaa, että Pohjalainen kirjoittaa paljon – ja sujuvaa –dialogia.

Toinen havainto liittyy autoihin. Sivuilla vilisee automerkkejä ja aiheen muuta kuvastoa. Romaanin nimi Käyttövehkeitä kuuluu samaan teemaan.

Lukija tietää varmasti kylän, josta ei löydy Seppälää eikä Lindexiä, vaan halpakauppaketjumyymälä. Sellaisessa kylässä kasvaa Soili Pohjalaisen esikoisromaanin päähenkilö Saana, jonka alkoholisoitunut isä kuolee aivoverenvuotoon. Hautajaisjärjestelyjen lomassa Saana käy läpi lapsuutta ja muistoja perheestä. Saana ei sanottavasti pidä äidistä, joka on muuttanut Espanjaan uuden miehen kanssa. Isoveli nimeltä Veli on kadonnut jälkiä jättämättä. Hajonnut perhe on koolla kahden henkilön voimin isän hautajaisten alla.

Hyväksyminen, irtipäästäminen ja kasvaminen ovat Käyttövehkeistä esiin nousevia teemoja, jotka esitellään tragediassa mustan huumorin keinoin. Kielen tasolla tämä näyttäytyy koruttomina lauseina.

Saana pyrkii pääsemään sinuiksi kaiken – tai ainakin itsensä ­– kanssa. Se ei ole aivan ongelmatonta. Painolastia riittää. Lapsuutta varjostaneesta isän alkoholismista ja veljen menetyksestä huolimatta Saana löytää rakennusaineita elämäänsä. Vaikka muistot ovat paikoin tukalia, niiden joukosta löytyy tapahtumia, joita Saana tutkailee lämmöllä. Toiset tilanteet hän katsoo läpi raadollisen rehellisesti.

 Veli ei tule kotiin. Ilma on alkanut maistua kotona pahalta, värit ovat haalistuneet. Katto on matalammalla kuin ennen. Poliisit käyvät. Niiden silmistä ovat kaikki tunteet liuenneet aikapäivää sitten. Sen näkee. (s. 115)

Mutta että ne autot? Käyttövehkeitä on sellainen kirja, jonka voi lukea kotona ennen lomareissua maalle. Lukija voi muistaa hetket, jolloin joku kaahasi Toyotalla pihaan, bensa haisi ja uusi paita oli haettava kylän ainoasta vaatekaupasta. Hetken, kun oli nuori ja ihaili tyttöjä, joiden silmissä sininen kajaali näytti hyvältä. Oi ihana 90-luku!

Nostalgian kynsissä voi kuunnella Rednexiä, Kaija Koota tai Raptoria ja tunnelmoida elettyä nuoruutta pitäjässä tai kaupunginosassa, missä suurin uutinen oli autokauppiaan kuolema.

Hiacen sivuovissa piilee totuus.

Isä kaartaa parkkiruudusta ja katsoo samalla pelistä, milloin Hiacen sivuovi pamahtaa itsestään kiinni. Se pamahtaa kiinni seuraavassa alamäessä. – Nää on käyttövehkeitä, isä sanoo. (s. 75)

Karolina

 

 

 

 

 

Advertisements